Koneet ja miehet rautaa – kestävyyttä kautta aikojen

Timberjack

Metsäkoneiden historia ja kehityskulku kiehtovat monia. Magnussonin veljeksillä, Bertilillä (78) ja Lars-Erikillä (84), on yhteensä yli 100 vuoden työkokemus metsätalouden alalta. Näin he muistelevat uransa alkuaikoja.

”OLI VUOSI 1952. Olin 14-vuotias ja menin töihin heti keväällä koulun päätyttyä. Käytimme tuolloin vielä hevosia, yhtä pohjois-ruotsinhevosta ja yhtä ardennienhevosta. Viimeistä kertaa tein hevosten kanssa töitä talvella 1960. Olin maatilan poika aina armeijaan asti”, Lars-Erik muistelee. Kaiken kaikkiaan veljekset ovat vuosien varrella omistaneet ja käyttäneet noin kymmentä erilaista kuormatraktoria ja hakkuukonetta.

Suvussa on tällä hetkellä kaksi 1210 -kuormakonetta ja molemmissa on yli 30 000 käyttötuntia. Kuvissa näkyvän 1210:n osti uutena pitkäaikainen ystävä Sven-Göran ” Kråka” Erlandsson vuonna 1993. Vuonna 2005 hurrikaani ”Gudrun” iski Smoolantiin. Massiiviset raivaustyöt tarkoittivat, että alueelle tarvittiin paljon työkoneita pohjoisesta, ja tämä 1210 lähti muiden mukana noin 600 kilometriä Alftasta etelään. Kun työ oli tehty, kone jätettiin muutamaksi vuodeksi vajaan seisomaan. Valitettavasti joku pitkäkyntinen löysi sen ja ilmeisesti kuvitteli, että se oli romu tai hylätty.

”Koko koneen sisusta vietiin! Laitteet, istuin, aika lailla kaikki”, Lars-Erik muistelee.

"Koko koneen sisusta vietiin! 
Laitteet, istuin, aika lailla kaikki."

-  Lars-Erik Magnusson -

Vähän ajan kuluttua konetta mainostettiin nettihuutokaupassa ja myytiin varaosina. Veljenpoika Magnus osti sen takaisin todella halvalla.

Kun 1210 -mallia kehitettiin ja testattiin 90-luvulla, huoltoteknikko Tommy Altberg oli yksi tehtaan testikuljettajista ”Meillä oli kolme porukkaa, jotka ajoivat koneita yötä päivää, kierrosta kierroksen perään tehtaan testialueella. Sekoitimme metalliputkia puutavaraan, jotta saimme simuloitua 50 prosentin ylikuormitusta ja etsimme sinnikkäästi suunnitteluvikoja. Mutta 1210 ei koskaan hajonnut testauksen aikana, oli kuormitus mikä hyvänsä.

Magnussonien lähellä on vuonna 1947 syntyneen Bengt-Olov Åbergin tila. Mies, joka on intohimoisesti paneutunut vanhan ajan Ösa-koneisiin niin fanina kuin konkreettisesti työpajassaan. Pajasta löytyy vuoden 1991 ÖSA 250, jolla on ollut melko rankka elämä: maali hilseilee, renkaat ovat kuluneet sileiksi ja puolet moottorista näyttäisi olevan purettu. Bengt-Olov löysi sen Älvsbynistä Pohjois-Ruotsista ja osti sen nettihuutokaupasta.

”Tämä on eläkeprojekti! Kun tämä kone on korjattu ja laitettu niin kuin olen sen miettinyt, siitä tulee hieno, odotahan vain”, Bengt-Olov nauraa. Pumput on kunnostettu, osa hydrauliikkaputkista ja -liittimistä on vaihdettu, mutta vielä on aika paljon tekemistä. Bengt-Olov huomauttaa kuitenkin heti perään, että tämä vehje ei ole likimainkaan valmis romuttamolle.

Timberjack

Miksi ihmeessä ryhdyit koneen entisöintiin?

”Koska se on hauskaa. Aion vaihtaa myös koko johtosarjan; sähköjärjestelmä on tulossa ulos. Olen ottanut IPS-laatikot pois, niin nyt siinä on Parker-järjestelmä, mikä tarkoittaa, että voin valvoa kaikkea älypuhelimella. Siitä tulee siis hieman nykyaikaisempi. Aion myös vaihtaa Loglift F51 -nosturiin,” Bengt-Olov kertoo innoissaan.

Bengt-Olov on sanalla sanoen innoissaan, ja niin on kyllä projektiin osallistuva Tommy Altbergkin.

”Joka päivä on kuin lottovoitto, kun Tommy on kaverina. Säätöjen ja muiden vastaavien kanssa hän on todellakin korvaamaton. Varaosien löytäminen näin vanhoihin koneisiin ei ole nimittäin helppoa,” Bengt-Olov lisää.

Hankkeessa on siis selvästi sydän mukana, mutta siihen uppoaa myös paljon työtunteja. Maksaako tämä jättihanke itsensä takaisin?

”Ei likimainkaan. Mutta enpä minä tätä voiton takia teekään. Ei sitä kalassa istuessakaan pääse tuntipalkoille odottelemalla, että kala nappaa”, Bengt-Olov naurahtaa taas kerran.

Mitä mieltä olet näin vanhan koneen käytöstä vielä tänä päivänä? Miten 250 pärjää nykyaikaisessa kilpailussa?

”Suurin ero on ohjaamossa ja kapasiteetissa.” Näkemämme koneet ovat konkreettinen todiste siitä laadusta, jolla ne on suunniteltu ja valmistettu.

Lue koko juttu Metsäkone-lehdestä 


Teksti ja kuvat: BILLY SÖDERIN