1 850 METRIÄ
MERENPINNAN YLÄPUOLELLA
MERENPINNAN YLÄPUOLELLA
KAKSI VUODENAIKAA
Joka vuosi talven tehdessä tuloaan Zillerin laaksossa Itävallassa ja ensilumen verhotessa Alppien teräväpiirteiset huiput Gerald Hotter ja hänen poikansa Hans-Jörg valmistelevat Stackerlalmissa olevan mökkinsä talvikuntoon. Sitten he ajavat karjansa takaisin alas laaksoon 1 850 metrin korkeudesta Almilta ja jättävät vuoret gemsseille. Mutta heti kun lumi taas keväällä sulaa, he matkaavat takaisin ylös. Niin on tehty joka vuosi, Gerald Hotter sanoo.
TUOMME KARJAN ALAS LAAKSOON LOKAKUUN ALUSSA JA VIETÄMME SIELLÄ KOKO TALVEN. MENEMME TAKAISIN YLÖS HETI, KUN LUMET SULAVAT. NÄIN TEHDÄÄN JOKA VUOSI.
PERINTEEN JATKAJA
Perhe on omistanut laitumen ja mökin vuosisatojen ajan. On perinne, että Hotterit ovat kesällä rehuntekoaikaan ylhäällä Almilla karjansa kanssa. Gerald Hotterin mukaan täältä saatu maito on täyteläisintä koko vuonna. Siinä on eniten ainesosia ja eniten rasvaa, koska lehmät syövät vain laadukasta ruohoa. Laitumen koko on 120 hehtaaria, joten ruohoa riittää reilusti Hotterien 13 lypsylehmälle ja yhdeksälle vasikalle.
LYPSY ON VIIDELTÄ AAMULLA, MINKÄ JÄLKEEN LEHMÄT LASKETAAN LAITUMELLE, LUODAAN LANNAT NAVETASTA JA LÄHETETÄÄN MAITO ALAS KÖYSIRADALLA. ILTAPÄIVÄLLÄ LEHMÄT PALAAVAT NAVETTAAN, JOSSA NE LYPSETÄÄN UUDELLEEN. LEHMÄT YÖPYVÄT NAVETASSA, JA SEURAAVANA PÄIVÄNÄ JATKETAAN SAMAA RUTIINIA.
HYÖDYLLISET KONEET
Elämä Almilla oli ennen kovaa. Polkuja tai teitä ei ollut, ja kaikki työt tehtiin käsin, Hans-Jörg Hotter muistelee isoisänsä sanoneen. Lanta vietiin pois koreissa, laitumet niitettiin sirpillä ja heinät sidottiin paaleiksi, jotka kuljetettiin latoon pään päällä kantaen. Nykyään lanta luodaan koneellisesti ja myös heinät kuljetetaan koneella. Tämä on helpottanut arkea huomattavasti.
ENNEN VANHAAN EI OLLUT TIETÄ, EI MITÄÄN. KAIKKI KANNETTIIN SELÄSSÄ JA JOKA PAIKKAAN MENTIIN KÄVELLEN. SE OLI FYYSISESTI ERITTÄIN RASKASTA TYÖTÄ.
TIE MUUTTI KAIKEN
Ylös Almiin johtava tie rakennettiin 12 vuotta sitten, ja se on mullistanut tilanhoitoa yhtä paljon kuin koneet. Aikaisemmin kaikki piti kuljettaa ylös alkeellisella köysiradalla ja karja ajettiin ylös jalkaisin vaikeakulkuista polkua pitkin. Nyt kaikki sujuu helpommin. Jos elikolle sattuu jotain ja se murtaa jalkansa, sen voi viedä alas laaksoon milloin vain, Hans-Jörg Hotter sanoo. Eläintä ei jouduta teurastamaan paikan päällä vain siksi, että muuta vaihtoehtoa ei ole.
NYKYINEN TEKNIIKKA ON HYVIN PITKÄLLE KEHITTYNYTTÄ. SIITÄ ON TODELLA PALJON APUA, JA SE HELPOTTAA ALMIN TILANHOITOA HUOMATTAVASTI.
PEKONIA VÄSYNEILLE MATKAAJILLE
Nykyisin vain retkeilijät matkaavat laaksosta ylös jalkaisin. Matkaan kuluu noin kaksi ja puoli tuntia. Stackerlalmissa heille on tarjolla taukopaikka, jossa Gerald Hotter tarjoaa Alppien kotitekoista pekonia, juustoa, leipää ja voita. Hottereilla on tapana pitää vuosittain neljä porsasta pekonia ja lihaa varten, ja Gerald Hotterin vaimo valmistaa itse jopa paikallisen erikoisuuden, pihkalla terästetyn Zirbenschnapsin. Gerald Hotterin mukaan yhä useammat ovat löytäneet uudelleen aidot paikalliset luonnontuotteet ja käyvät Almissa juuri tästä syystä.
TÄMÄ ON KOTIMME. TÄMÄ ON MEIDÄN LAAKSOMME.
NIIN KORKEALLE KUIN MAHDOLLISTA
Perhe nauttii elämästä luonnon helmassa. Hans-Jörg Hotterin mielestä kaupungit ovat mielenkiintoisia, muttei voisi kuvitella asuvansa sellaisessa. Hän haluaa juoda aamukahvinsa aina vuoristomaisemissa. Marraskuisina aamuina luonnon valmistautuessa talvea varten hän ajaa usein niin korkealle kuin voi ja katselee maisemaa kiikareilla. Se on hänen tapansa rentoutua.
ON MUKAVAA, KUN KAIKKI SUJUU HYVIN, EIKÄ OLE TAPATURMIA TAI MUITA ONGELMIA KARJAN KANSSA. SE ON HYVIN TÄRKEÄÄ.
KEVÄÄN PALUU
Pian on aika palata laaksoon. Gerald Hotter sanoo, että tuntuu hyvältä tulla alas syksyllä. Mutta kevään tulleen Hotterit palaavat laitumilleen. Kun lumi hitaasti luovuttaa otteensa toukokuussa, he ajavat karjansa takaisin tietä ylös. Ensin Asten alppilaitumelle 1 400 metriin, sitten kotiin Stackerlalmiin asti 1 850 metriin merenpinnasta.
