KUNNIAPAIKALLA
Kun Uli Rübken isä osti ensimmäisen ruohonleikkurinsa vuonna 1983, hän valitsi John Deeren sanoen, että hänellä ei ollut varaa halpaan ruohonleikkuriin! 32 vuotta myöhemmin hänen poikansa ja pojanpoikansa Mark käyttävät ajavat ylpeästi samaa leikkuria – he jopa järjestivät ruohonleikkurille paraatin sen 30-vuotispäivänä.
Kun Uli Rübken isä vaihtoi perässäkäveltävän ruohonleikkurinsa John Deeren ajettavaan traktorimalliin vuonna 1983, kaikki muuttui. Yhtäkkiä kaikki halusivat leikata ruohon – ja halukkaita leikkaajia on vielä nyt 30 vuoden jälkeenkin. John Deere 111 on vuosien varrella tuottanut hintansa moninkertaisena takaisin eri tehtävissä polttopuiden ja perävaunujen siirrosta jalkapallokenttien ja puutarhojen ruohon leikkuuseen. Nyt se nauttii ansaittua eläkettä – mutta käynnistyy yhä kerrasta ja on aina valmiina, kun sitä tarvitaan.
Luotettava kumppani vuosikausien ajan.
“Naapurit ovat ostaneet kuusi tai seitsemän halpaa päältä ajettavaa ruohonleikkuria sinä aikana, kun meillä on ollut tämä”, Uli kertoo hymyillen ja taputtaa konetta ylpeänä. “Yksikään niistä ei kestänyt pitkään. Ruohonleikkurimme saattaa olla vähän nuhjuinen, mutta sitä on pidetty huolella. Siinä on vielä jopa alkuperäiset eturenkaat.”
Uli Rübkella on tarkkaavaiset silmät ja hän liikkuu rauhallisesti – hän on juuri sellainen kuin ammattimaisen sisävesikapteenin voi kuvitella olevan. 13 metriä pitkän aluksensa komentokannelta hän hallitsee ruoppaajaa, joka pitää Aller-joen avoinna matkustaja- ja vapaa-ajanliikenteelle. 40 vuotta pitkän uran jälkeen Uli tuntee nämä vesistöt kuin omat taskunsa. Hänen koneiden tuntemuksensa on alan ihmisten keskuudessa legendaarisessa maineessa: jos joku on käyttänyt hänen alustaan kovakouraisesti Ulin poissa ollessa, hän huomaa tämän heti tarttuessaan ruoriin ja käynnistäessään kuusisylinterisen Mercedes-dieselmoottorin.
“Perheen tiilestä ja palkeista rakennetun maalaistalon keittiössä Wittlohessa (Ala-Saksin osavaltiossa) roikkuu kehystetty kuva paraatista, jonka Uli, hänen vaimonsa Silke ja poikansa Mark järjestivät John Deere -ruohonleikkurinsa 30-vuotispäivänä. Vaikka he kutsuivat mukaan vain naapurinsa, sana juhlasta levisi myös naapurikyliin. Paraatipäivänä kokonaiset 27 päältä ajettavaa ruohonleikkuria saapui paraatiin kunnioittamaan Ulin luotettavaa 111-leikkuria, jolla Uli ajoi itse paraatin kärjessä.
ISÄNSÄ POIKA
Ulin poika Mark oppi ruohonleikkuun jalon taidon isoisältään ja muistaa yhä päivän, jona oli vihdoin tarpeeksi vanha ajamaan perheen John Deere -leikkuria. Nyt kun Mark opiskelee mekatroniikkainsinööriksi, hän osaa arvostaa John Deeren laatua vielä enemmän. Lakki, joka Markilla on kuvassa päässään, ei ole ainoa sukukalleus, jonka ajan hammas on säästänyt: Rübken suvun kolmannen maalivahtisukupolven edustajana Mark käyttää erityisissä otteluissa yhä isoisänsä jalkapalloshortseja.
Siinä missä Rübket arvostavat laatua ja perinteitä, he ovat myös kehityksen aallon harjalla. Osana tiivistä yhteisöä perhe on mukana tukemassa useita kunnianhimoisia projekteja, joissa käytetään uusinta teknologiaa sekä paikallisten asukkaiden että vierailijoiden elämänlaadun säilyttämiseen ja parantamiseen. Viimeksi valmistuneita projekteja ovat muun muassa uuden kyläkaupan rakentaminen ja pyörittäminen yhteistyössä sekä aurinkovoimalla toimivan lautan asentaminen kuljettamaan jalankulkijoita joen yli – tavoite, jonka saavuttamiseen tarvittiin vuosien kärsivällistä ja sitkeää työtä.
Se kuuluu nyt perheeseen.
OSA PERHETTÄ
Kun tämä perhe osti uuden ruohonleikkurin kaksi vuotta sitten, oli itsestään selvää, että leikkurin oli oltava John Deere. “Uusi X155R-laitteemme on samaa laatutyötä kuin 111 ja siinä on lukuisia teknisiä parannuksia, jotka tekevät asiat helpommiksi, esimerkiksi kaksikerroksinen keruusäiliö.” Vanhan koneen myyminen ei edes käynyt Rübkejen mielessä, vaikka he ovat varmoja, että sillä on edelleen arvoa. “Se on jo osa perhettä”, Silke sanoo hartioitaan kohauttaen. “Emme luovu siitä koskaan. Kun sen aika lopulta tulee, varmaankin hautaamme sen puutarhaan.”
