Tunne, draama ja pessimismi – metsäkeskustelun maukkaita aineksia, kun on kiire oikoa mutkat suoriksi. Vastuullista olisi tarkastella faktoja ja kyseenalaistaa syvään juurtuneita asenteita. Metsätaloudessa asiat eivät ole niin huonosti, kuin mediaa ja somea seuraamalla voisi luulla. Pikkuhiljaa parempaan päin ollaan menossa, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Annika Kangas.
Ihmisten näkemys metsistä ja metsätaloudesta perustuu lähes yksinomaan negatiivisiin kohu-uutisiin. 1980-luvulta lähtien on käyty biodiversiteettikeskustelua, jonka myötä liki kaikilla suomalaisilla on asiasta näkemys, että asiat ovat huonosti. Ja koko ajan ollaan menossa yhä huonompaan päin. Kukaan ei ole vaivautunut katsomaan, mitä tilastot sanovat. Useat indikaattorit ovat menneet parempaan suuntaan jo kymmenien vuosien ajan, tutkimusprofessori tarkentaa.
Sadan vuoden tilastot
Suomen metsävaroja on inventoitu vuodesta 1921 lähtien. Nyt käynnissä on 13:s koko maan kattava inventointi. Luonnonvarakeskus Luken ylläpitämä tilastoitu tieto on perusta kestävän metsätalouden suunnittelulle, metsä-, ympäristö-, energia- ja ilmastopolitiikan suunnittelulle ja seurannalle sekä tietopohja myös metsätalouden ja -teollisuuden toimijoiden investointien suunnittelulle.
Valtakunnan metsien inventoinnissa (VMI) on vuosittain mukana noin 12 000 koealaa, joista pysyviä on noin 80 prosenttia. Eri puolilla Suomea sijaitsevilta koealoilta mitataan yli sata erilaista tunnusta, joiden pohjalta metsävaratiedot tuotetaan. Vuosittain vähintään 20 noin 20 hengen tutkimusryhmää jalkautuu maastoon tekemään mittauksia 4–5 kuukaudeksi. Tulokset ja valtava määrä aiempien vuosikymmenien tietoa on vapaasti netissä käytettävissä.
Annika Kangas on työskennellyt Luken tutkimusprofessorina Joensuussa lähes kymmenen vuotta. Sitä ennen hän teki 13 vuoden professoriuran Helsingin yliopistossa. Toimenkuvaan metsä on kuulunut laajasti: metsän arviointi, metsien inventointi, metsävarat, tiedon arvo, metsäsuunnittelu, kaukokartoitukset, tilastolliset menetelmät ja ohjelmistokehitys. Lukessa professorien roolina on osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Niin on tehnyt myös Annika Kangas tehden tuttavuutta myös usein armottoman sosiaalisen median kanssa.
Ylittymätön uutiskynnys
Joukko suomalaisen median edustajia kokoontui metsäsektorin kuulumisia taustoittavalle metsäretkelle viime kesäkuussa. Annika Kangas piti toimittajille esityksen, jonka hän oli aiemmin pitänyt Suomen Tilastoseuran seminaarissa. Esityksessään tutkimusprofessori konkretisoi huolen siitä, miten väärille urille metsäkeskustelu ja mielipiteiden muokkautuminen voi ajautua, jos faktat jäävät noteeraamatta.
Kun negatiivisuudesta kumpuava tunne jyllää, jälki voi olla hyvin ahdistavaa. Puuston hiilinielu nähdään hakkuiden peilikuvana, mutta hiilinielun reipaskaan kasvu ei ylitä uutiskynnystä.
Kangas kehottaa katsomaan metsiä VMI-tilastojen valossa.
Vanhat metsät hävisivät Etelä-Suomesta 1700–1800-luvuilla, mutta sen jälkeen vanhojen metsien mittaushistoriassa niiden osuus on kehittynyt vähän kerrassaan ylöspäin. Suuret puut eivät ole vähentyneet, vaan mittaustiedon mukaan niiden määrä Suomessa on viimeisen sadan vuoden aikana nelinkertaistunut. Viimeisen 50 vuoden aikana puuston määrä Suomessa on tuplaantunut.
Yleinen mielipide vs. faktat
Metsäyhtiö UPM teetätti pari vuotta sitten laajan kansalaiskyselyn. Tavoite oli selvittää, mitä suomalaiset tietävät metsistä, metsien käytöstä, hoitomenetelmistä tai vaikkapa taloudellisista vaikutuksista. Liki puolet vastaajista uskoo, että valtio omistaa suurimman osan Suomen metsistä. Tosiasiassa 60 prosenttia Suomen metsistä on yksityishenkilöiden omistamia.
Yli puolet vastanneista arvioi metsätalouden tuovan korkeinkaan 400 miljoonan euron vuotuiset verotulot. Todellinen luku on noin neljä miljardia.
Viisi prosenttia vastaajista uskoin hakkuiden viisinkertaistuneen viimeisten viiden vuoden aikana. Vastaavasti 40 prosenttia vastaajista arveli hakkuiden kaksinkertaistuneen samaisen viiden vuoden aikana.
Todellisuudessa vuodesta 2016 huippuvuoteen 2021 hakkuupoistuma kasvoi virallisten tilastojen perusteella kahdeksan prosenttia. Viimeisen sadan vuoden aikana hakkuut ovat kasvaneet 142 prosenttia.
"Moni siis kuvittelee hakkuiden lisääntyneen viimeisten viiden vuoden aikana enemmän kuin ne ovat todellisuudessa lisääntyneet viimeisen sadan vuoden aikana", Kangas mainitsee.
Viestinnälle tarvetta
Viestintä on vaikea laji, nykyisessä 24/7 maailmassa herpaantua ei saisi hetkeksikään. Annika Kangas myöntää ajoin turhautuneensa yrityksiin oikaista väärää tietoa ja lähettää oikaisupyyntöjä medioiden toimituksiin. Hedelmällisintä professorin mielestä olisi se, että keskustelua käydään avoimesti ja faktat tiedostaen – ja poteroihin kaivautumatta.
Kankaan mielestä metsävaroista pitää tiedottaa aiempaa useammin huomioiden myös kansalaiset, ei vain ammattilaiset.
Teksti: Sirkka-Liisa Aaltonen/Viestintä Ässä Oy, Kuvat: John Deere ja Jarno Artika
